vaikka vauvantossuja neulonkin.

Näiden on tarkoitus päätyä keskussairaalan vastasyntyneiden teholle.

Ohje on englanniksi, muuten loistava. Hyvä malli eikä edes ommeltavia saumoja.

Toinenkin pari jo menossa, tai siis tulossa... tai miten vain.

Esittelyyn pääsee myös pari muuta joululahjoiksi valmistunutta.

Halusin neuloa pipon palomies-Janille. Mikäpä muu malli kuin liekkikuvio olisi paikallaan.

Ohje on Tuulia Salmelan. Pipon alareunassa aina oikein -kerrosten sijaan neuloin päärmeen ja päärmeenvaraan pipon omistajan nimen ja vuosiluvun. Langat ovat sarjastamme iki-ikivanhat, puikot 3½.

Toinen samaan perheeseen mennyt joululahja on sormikkaat Marjolle.

Selasin vanhoja Uudet Käsityöt -lehtiä ja näiden ohje löytyi jostakusta numerosta. Väritys oli ohjeessa mustavalkoinen, mutta vaihdoin Marjon lempiväriin turkoosiin. Mustat sormenpäät ovat ihan huvin vuoksi. Valkoinen lanka jotain vanhaa sukkalankaa ja turkoosi Schachenmayr Nomotta Bambino Ull -lankaa. Puikot näissä 2½. Nämä sormikkaat olen nähnyt jo käytössäkin - mikä ilo neulojalle!

Tämä taikabolero on joululahjaksi poikani avovaimolle.

Sehän on Novitan mallistosta. Neuloin muuten XS-koon ohjeen mukaan mutta vaihdoin pitsineuleen (aina pitää päästä tekemään omiaan...). Pitsimalli on Cell Stitch kirjasta Harmony Guides, osa 3, s. 53

Bolero oli kiva ja nopea neuloa ja älyttömän helppo. Tekisin itsellenikin tämmöisen, jos Rose Mohairissa olisi meikäläisen väri ja jos tämmöinen malli sopisi kropalleni ja jos jos jos...

Sukkasato-tempaus loppuu muutaman päivän päästä. Sainpas nämäkin valmiiksi ajoissa, vähän kyllä jänskätti, ehdinkö.

Nämä ovat sarjaa 'mindless knitting' tietsikan, telkkarin jne. ääressä neulottavaksi (missähän muualla meikäläinen neuloisi...).  Kaivelin pussista sukka- ym. lankojen loppuja ja purkista puikot 3½. Aloitin kärjestä ja neuloin tiimalasikantapäät, joita en kovin usein harrasta, koska kiilallinen sukka istuu mielestäni paremmin. Yritin näistä ensi sellaisia, mutta pinna petti ja tyydyin sopuratkaisuun.

Raidoitus rytmittää sukkia mielestäni aika kivasti. Luulisin ja tarkoitus oli, että nämä sopivat keskikokoiseen miehen jalkaan. Lähetän tämän parin SPR:n keräykseen.

Ainakin yhdet sukat on vielä puikoilla ja lankaa tietysti mooooonta kerää, mutta ne jäävät myöhemmäksi. Neulontakoppa pannaan nyt vähäksi aikaa kiinni ja keskitytään muuttamaan lankavarasto ja muut kamppeet uuteen kotiin.

Kylläpä se Sukkasato-tempaus vain vaikuttaa. Muuta ei ole tullut neulottua moneen viikkoon kuin jalkojen lämmikkeitä. Seiskan raitalangasta tein toisetkin sukat mutta ilman siksakkia. Suoraraitaisina ne valmistuivat hujauksessa siksakiin verrattuna.

Tänään päättelin tällaiset:

Lanka on Regian Galaxy Coloria. Kovin avaruudellista siis. Mielestäni tämmöinen hiukka psykedeelinen kuvio sopii vanhemmalle pojalleni. No, väritys nyt ainakin pitäsi häntä miellyttää. Puikoilla 2½ mm, 18 s/puikko, oli aika tikuttaminen, usko jo meinasi loppua jossain käänteessä. Työ kyllä seuraili monessa mukana, neuloin äitini luona sairaalassa ja eilen kyläreissullakin. Ja ilman Sukkasatoa varmasti nämä olisivat vielä kesken.

Tuumailin ensin jotain kummempaakin mallineuletta, mutta mielenkiinto pysyi loistavasti yllä, kun piti ihmetellä langan värien kuvioitumista. Hieman jotain kuitenkin halusin ja jatkoin varren 3o, 1n -joustinta jalkaterän päällä. Kantapää on taas se pyöreä, johon olen tykästynyt, ja kärjessä on leveä nauhakavennus ja loppusilmukat silmukoitu. Lankaa kului vähän vajaat kahdesta kerästä.

Seiskaveljeksen raitalanka on kiehtonut jo jonkun aikaa. Halusin kehiin kuitenkin jotain muutakin kuin suoria perusraitoja. Vatvoin pitkään Jaywalkereiden siksaktyyliä, kompuroin lähinnä silmukkamäärien säätämisessä. Lopulta osui: 14 s puikolle miehen kokoon. Ja tuloksena joululahjasukat nuoremmalle pojalleni. Hys hys, ei saa kertoa tietenkään hänelle vielä mitään.

En ole ikuna aikaisemmin eläessäni pingottanut sukkia. En edes koneella neulottuja. Mutta nyt sukkien muoto oli sen verran omituinen, että ajattelin hieman parannella pingottamalla.

Raitalankaa jäi. Toiset miehiset sukat ovat jo puikoilla, itse asiassa eka jo valmiinakin. Niihin en kuitenkaan jaksa neuloa mitään siksakeja vaan tyydyn perusraitoihin.

Molemmat parit lisätään Sukkasadon Perunalaariin.

Nuorempi jälkikasvu lähti opintojen tielle Otaniemeen. Olin kesällä kysynyt häneltä, onko kaapissaan vaatteita, joita hän ei enää käyttäisi ja jotka saisin matonkuteiksi (suunnittelin keittiöön uutta mattoa). Hänpä innostuikin ja kysyi, kutoisinko hänelle opiskelijakämppään maton hänen vanhoista vaatteistaan. Ja tottahan äiti lupaamaan.

Siispä kesän mittaan leikkelin teepaitoja ja yöhousuja ja sekaan vielä yhden vanhan pussilakanan. Kutominen sai vauhtia, kun pääsin selvyyteen raitaideasta ja löysin vielä muutamia kuteiksi joutavia kangaspalasia.

Näppäilin muutaman kuvan kutomisen lomassa, jotta olisin muistanut maton toisessa päässä, mitä mihinkin raitaan olin laittanut. Tältä näytti:

Oli kivaa seurailla, kuinka kirjavat kuteet värittivät raitoja.

Valmiista matosta jäi kuva ottamatta.

Sienireissulla eteeni tupsahti elämäni ensimmäiset samettijalat. Syötäväksihän ne eivät kelpaa mutta värjäykseen kyllä. Koppaan siis.

Liemi värjäytyi oitis sinipunertavaksi. Hieroin käsiäni yhteen innostuksesta, värjäyskirjan purppuranmusta väri toteutuisi!

Vielä langan kanssakin liemessä oli violetti vivahde.

Vaan eipähän se lankaan tarttunutkaan :-(  Sain kuitenkin hienostunutta harmaanvihreää ja kuparivihtrillilisäyksen jälkeen syvää tummaa vihreää - joka saattaa ehkä näyttää jonkun silmään ruskealta.