Onkohan vähän myöhässä kirjoitettu (parempi myöhään...). Näitä ei nyt just enää tarvita, aurinko paistaa ja tämän talven lumet kohta muisto vain. Mutta dokumentoidaan nyt kuitenkin.

Lapaset miehen käteen. Langat vanhoista varastoista ja malli ties jostakin.

Lapaset lapsen kokoa. Langat taas jotain vanhoja sukkalankoja. Itse lapastus oman mielen mukaan, mutta kirjoneule EZ:n Chainmail Sweaterin mallineuletta, värijärjestys oma. Tähän neuleeseen kannattaa valita vähän tavallista isommat puikot ja reiluhko silmukkamäärä. Todella hauskaa neulottavaa. Kokeilin erilaisia silmukan siirron + uuden s:n luomisen yhdistelmiä, ja kyllä EZ:n menetelmällä tuli kaikkein kauneinta jälkeä. Sitä en tosin muista, neuvooko hän käyttämään apupuikkoa, mutta itse en sellaista tarvinnut.

 

 

Näitä Koolhaas-hattuja näkyi netissä. Ihastuin vinoruudutukseen ja tilasin ohjeen Interweaven Knitting Daily -verkkomyynnistä. Lanka on Austermann Bambou Soft, nelosen puikot ja koko naisen.

Miellyttävä, pehmeä pipo kevätlenkeille.

 

 

Olin suurimman osan helmikuuta sairauslomalla. Sen alussa edes neulominen ei huvittanut, joten taisin olla todella kipeä. Siis keskeneräisten töiden neulominen, siis, mutta uuden projektin aloittaminen toki tuntui virkistävältä. Mikäs sen mukavampi pikkutyö kuin lapaset, joiden valmistuminenkaan ei ole ylivoimaista; no kakkoslapanen tietysti odotteli alkuun pääsemistä aikansa...

Siniset värit näkyvät kohtuuoikeina, vaaleampi on hiukka harmaampaa luonnossa. Varressa ei ole vaaleanpunaisia raitoja (eikä pöydässä vaaleanpunaista!) vaan raidat ovat beesiä. Koko naisen käteen. Lanka vanhojen varastojen 7 velj. puikot 3,5 mm, kirjoneuleet kirjasta Traditional Fair Isle Knitting, paitsi peukaloiden kuviot hatusta.

Nämä lapaset menevät jonnekin hyväntekeväisyyteen. Sininen ei ole minun värini, kaikki sen sävyiset kerät ovat tuhoumuslistalla.

 

Nallepaja on toiminut taas.

Hansin pikkukaveri sai nimekseen Dante. Nallet ystävystyivät heti mutta joutuivat saman tien eroamaan, koska Dante matkasi joulupukin kontissa uuteen kotiin.

Pauli on ollut vuoden mittaan ahkerana asennusmiehenä yhdessä sun toisessa urakassa. Villasukat nyt on vähintä, millä häntä voi kiittää ja toivottaa iloista joulua.

Seurasin Nancy Bushin ohjetta Denmark kirjassa Knitting on the Road. Palmikot neuloin ilman palmikkopuikkoja.  En kyllä saanut yhtä nättejä sukkia kuin kirjassa, koska tämä Nalle-lanka on yksiväristä tummanvihreää eikä kauniin kirjavaa. Kaikkiaan mukavaa neulottavaa, vaan ei mitään suuria väristyksiä tehdessä eikä valmiiden sukkien suhteen. Olenpahan nyt kuitenkin ihan tyytyväinen, toivottavasti on lahjan saajakin.

 

 

Ehdinpäs ennen talvea! Sain nämä valmiiksi eilen illalla ja tänään sitten tulikin jo kunnon kerros lunta. Huivin työnimi oli Syyshuivi ja olkoon nyt sitten lopullinenkin nimi, kun se kerran valmistui syksyn puolella.

Tämä epämääräinen... läjä.... on itse asiassa mielestäni ihan onnistunut huivi. Ohje on Cran Bethadh Ullasta. Lanka Schachenmayr nomotta Two in One, puikot 8 mm. Tässä vaihekuvassa tekstuuri näkyy ehkä paremmin, mutta värit ovat värisyttävän väärät.

Olin ostanut lankaa aika reippaasti, joten kun huivi tuli täyteen kokoonsa, vielä jäi myssyyn ja pikkuhuiviin, jotka virkkasin oman pään mukaan.

Huivi tuli huiskauksessa, mutta myssy oli yksi taistojen tie, yhtämittaista purkamista ja uudelleen yritystä. Kun vihdoin pääsin yhteisymmärrykseen sen ulkomuodon kanssa, nuorukaiseni 18 v. ilahdutti minua kysymällä, miksi olen alkamassa mummotyyliin, vaikka en ole vielä edes viittäkymmentä. Kauniisti sanottu, vai mitä. Ja yön aikana myssylle tapahtui kummia. Eilen iltamyöhällä päätin tyytyä sen olemukseen, koko tuntui hyvältä päässä, mutta aamulla se olikin venähtänyt liian isoksi! Mikä ihme sattumus tämä tällainen on??

Ja taasko purkamaan, arrrggghhhhh.....!!

 

Sakari on kaverini, ollut jo varmaan 15 vuotta nukkekurssilla syntymästään asti. (Huom! hänen kasvojensa moiree-kuvio on ihan tietotekniikan aiheuttama) Villapaita on Elizabeth's Year -porukan lokakuun projekti. Aloitin toki ihan itseni kokoista paitaa ensin, mutta suunnittelemani raidoitus rupesi tökkimään ja mitoituskin arveluttamaan, joten jätin sen hautumaan. Mutta halusin opetella tekniikan, miten tämän tyyppinen paita neulotaan kauluksesta aloitettuna, ja hoksasin, että koolla ei tässä tapauksessa ole väliä. Siispä tiedustelin Sakarin lempiväriä ja ilman muuta löysin ehtymättömästä lankakasasta sopivat langat. Nopsastihan paita sitten valmistui oman kokoiseen verrattuna. Pääntien leikkaaminen tuotti kyllä hieman päänvaivaa, suorastaan uskalluksen puutetta, vaan huolet haihtuivat, kun asiakas näyttää lopputulokseen kohtuullisen tyytyväiseltä, siitäkin huolimatta, että kaulus ei hänen olemattomaan kaulaansa juuri istukaan.

Edit: Catariina kyseli, mistä malli on peräisin ja mitä etua kauluksesta aloittamisessa on. Mallihan on Elizabeth Zimmermannin ja ohje kirjassa Knitter's Almanac; silmukkaluvut tietty laskin itse, koska kirjan ohje ei ole nuken kokoiseen paitaan.

Minusta paidan aloittaminen kauluksesta oli niin ufojuttu, että oli pakko testata sen toimivuutta. Muutenhan ylhäältä alas neulottu pusero on siitä kätevä, että sovittaminen ja varsinkin paidan yläosan istuvuuden tarkistaminen on helppoa. No tätä kaulusmallia ei päässyt sovittamaan ennen valmistumista, koska pääntiehalkio tehtiin leikkaamalla silmukoiden välistä; ilman sitä ei paitaa saanut puettua päälle, etenkin kun Sakarin pää on aikamoisen kookas... Paidan neulominen pyöröneuleena ja kädenteiden, etuhalkion ym. kohdilta halkaiseminen on vallan tavallista norjalaisissa kirjoneulepaidoissa, mutta sellaista en ole koskaan neulonut, joten halki leikkaaminen oli hyvin jännittävää. Kaulus tässä mallissa oli aluksi tosi outo, mutta oli vain uskottava ja luotettava, että hyvä tulee, ja tulihan siitä.

Itsen kokoinen paita tällä menetelmällä on jäänyt alkuunsa, kun en olekaan tyytyväinen siihen laittamaani raidoitukseen. Ehkä se jatkuu ensi syksynä, kun jaksan taas katsella tummahkoja värejä :-)

Olin viime viikonloppuna nallekurssilla. Syntyi tämä

Siitä tuli vanha setä jo syntyessään. Vasemmassa lonkassa on vikaa (nivel jäi liian löysälle) eivätkä hartiatkaan ole samalla tasolla, eli kremppoja on. Nimeksi tuli Hans.

   Hans pitää kukista.

   Tässä kuva uljaasta profiilista.

PS. Taisin hurahtaa nallentekoonkin...