Nuorempi jälkikasvu lähti opintojen tielle Otaniemeen. Olin kesällä kysynyt häneltä, onko kaapissaan vaatteita, joita hän ei enää käyttäisi ja jotka saisin matonkuteiksi (suunnittelin keittiöön uutta mattoa). Hänpä innostuikin ja kysyi, kutoisinko hänelle opiskelijakämppään maton hänen vanhoista vaatteistaan. Ja tottahan äiti lupaamaan.

Siispä kesän mittaan leikkelin teepaitoja ja yöhousuja ja sekaan vielä yhden vanhan pussilakanan. Kutominen sai vauhtia, kun pääsin selvyyteen raitaideasta ja löysin vielä muutamia kuteiksi joutavia kangaspalasia.

Näppäilin muutaman kuvan kutomisen lomassa, jotta olisin muistanut maton toisessa päässä, mitä mihinkin raitaan olin laittanut. Tältä näytti:

Oli kivaa seurailla, kuinka kirjavat kuteet värittivät raitoja.

Valmiista matosta jäi kuva ottamatta.