Neulontaguru Elizabeth Zimmermann keksi yllätysjakun neulontatavan. Hänen kirjoissaan on ohjeet sekä vauvan että aikuisen kokoiseen ylläriin. Jakun yllätyksellisyys tulee sen rakenteesta: neulotaan kappale, joka ei muistuta mitään maan päällä (nothing on earth, says EZ herself), taitellaan se ovelasti ja ommellaan pari saumaa. Juttuun kuuluu raidoittaa vaate enemmän tai vähemmän, sieltä tai täältä, neulojan oman mielikuvituksen mukaan.

Pari vuotta sitten neuloin vauvakoon lähinnä koemielessä, ja sen jälkeen tietysti mieltä alkoi kiertää aikuiskoko. Noin tuhannen muunkin keskeneräisen työn lisäksi piti sitten tietty sekin laittaa alulle. Kas kummaa, se valmistui päivän tarkkuudella kahdessa vuodessa.

Neulominen sinänsä ei ollut noin hidasta - mutta tylsää! Työn alussa ensin turkasen pitkiä kerroksia ja kavennusten vahtaamista. Loppupuolella taas suoraa ilman mitään hauskuuttavia kiemuroita. Puikoiksi tarvittiin pitkät pyöröpuikot; kyllä Denise-setti oli tässä aivan verraton.

Langat otin jälleen kerran vanhojen pussien ja nyssäköiden uumenista. Valitsin raidoitukseen neljä samassa järjestyksessä parin kerroksen välein vaihtuvaa lankaa, lisäsin joukkoon vielä 2 yht, lk -kerroksia. En suosittele tällaista tasaraidoitusta, tylsentää neulomista vielä enemmän! Raitoja sinne, raitoja tänne -periaate antaa takuulla hyvin paljon enemmän mielenkiintoa. Valitsemani värit alkoivat myös jossain vaiheessa tökkäistä ja näyttää nuhruisilta. Siis perin onneton lankavalinta kaikkiaan. Enkös ollutkin sitkeä, kun kumminkin jaksoin homman loppuun?

Ai niin, tässä vielä kuvia pusakasta.