Hihatin on sitten kiva vaate. Halusin jo vuosi sitten keväällä kesäisen semmoisen. Vanha valkoinen lanka oli neulottavaksi ohutta (lue: ikä ja terveys jne.) mutta virkattavaksi leppoisaa. Aloitin siis jo reilu vuosi sitten, mutta työ marinoitui talven ajan ja valmistui nyt keskikesällä.
Mallivirkkauksen kanssa olikin pähkäilemistä, ja lopulta luulin jo keksineeni oman mallin. Vaan kuinkas kävikään, melkein hetikohta seuraavalla viikolla näin jossain kirjassa jotain samanlaista. Olin todennäköisesti bongannut sen sieltä joskus aikaisemminkin ja se kummitteli sitten päässäni. Joka tapauksessa tykästyin malliin.
Mallivirkkauksessa on selvä suunta, eli aloitusreuna erilainen kuin lopetus. Mutta halusin molemmat hihansuut samanlaisiksi. Siispä aloitin niskasta ensin toiseen suuntaan, ja kun hihaa alkoi olla suunnilleen sopivasti, pätkäisin langan ja uusi aloitus keskitakaa toiseen suuntaan. Hartiaosan virkkasin tasona ja hihat letkuna, eli saumoja ei tarvinnut ommella minnekään. Kavensin hihoja muutaman pylväsryhmän verran jossain kyynärpään alapuolella.
Hihojen pituuksia pääsi parhaiten sovittamaan, kun molempia oli virkattu noin osapuilleen sopivasti. Päädyin vajaaseen mittaan.
Olen kokonaisuuteen varsin tyytyväinen. Mielestäni reunat ovat erityisen viehättävät, joten en tehnyt niihin mitään reunavirkkauksia.
Seuraavaksi tarvitsen villaisen hihattimen alituiseen viluisille hartioille. Minkähän langan ottaisi? Paksua/ohutta? Virkkausta/neuletta? Pintakuvioita/värejä? Jaa-a...
tiistai, 29. heinäkuu 2008
Kommentit