Lanka siis muodostaa noita frilloja neuleen pintaan. Neuloin aina yhden kerroksen tällä langalla ja kaksi välikerrosta Novita Rose Mohairilla. Työ edistyi hitaasti, frillalanka on tajuttoman hidasta neulottavaa, kiertyy itsensä ympäri ja langan reunan nostaminen puikolle vaati ihan eri tavalla tarkkuutta kuin peruslangalla päästeleminen. Enpä ihan heti huomenna neulo tätä uudestaan!

Vaan näillä tammi-helmikuun vaihteen pakkasilla huivista on tainnut olla iloa :-)

Päätin päästä eroon vanhasta puuvillalangan lopusta (no eihän se kaikki tähän työhön mennyt, äh) ja halusin jotain ehdottomasti tarkasti ohjeen mukaan virkattavaa, kun edellinen työni (jota en ole tänne postannutkaan, ai niin) oli hyvin pitkälti 'suunnittele tehdessäsi' -meininkiä. Lisäksi tumma olohuoneen pöytä huuteli, että sille sopisi vaalea virkattu liina (eikä se jaksa odotella sitä paloista virkattavaa, joka on ollut kesken ties kuinka monta kesää, ohhoh). Kaikki nämä yhteen niputettuina on tässä:

Liinan oikea väri on vaaleanvihreä (sama kuin olohuoneen kesämatossa, juupa juu), liinan koko 93 cm halkaisija. Ohje vanhasta Diana Virkkausmaailma -lehdestä, koukku 2,5 mm. Lanka on alunperin koneneulontaan ostettua ja siksi kartiolla ja siksi siinä ei ole mitään muita tietoja kuin kuitusisältö puuvilla. Malli oli tosi kiva virkattava, vaikka Sherlock Holmesia (sitä uudistettua, niinpä niin) katsellessa kuviot ja silmukat meinasivatkin mennä sekaisin useamman kerran...

Jotain yllä pidettävää ja jonkun verran myös lämmittävää. Kietaistaan ja sitaistaan nauhoilla.

Pysyy harteilla paremmin kuin huivi. Oli sitä paitsi ihan hauska virkata. Lankana Drops Alpaca, menekki vähän yli 5 kerää, koukku 4 mm. Ohje on lehdestä Inside Crochet, helmi/maalis 2010.

Sovelsin netin eri ohjeita ja kuvia, käytin lankajämiä. Nonparellit ovat nuppineuloja, eli neulatyynyksi tämä sopii. Muoto ei ole täydellinen, vaan ihan yhtä vinoja ovat myös ne muffinit, joita joskus tulen leiponeeksi.

Tästä tuli torkkupeitto. Lanka on Novitan Puroa, vuoden 2009 mallistoa, puikot 6 mm. Ohje on Frankie Brownin Ten Stitch Blanket (löytyy Ravelrysta) sovellettuna 12 silmukalle. Lisäsin vilttiin myös tuppiloreunuksen; joo siis I-cordin mustasta Isoveljestä neulottuna. Peiton koko muotoutui langan määrän mukaan ja siitä tuli 100*135 cm. Ei ison miehen käyttöön mutta itselleni nipin napin riittävä. Langan värien vaihtumisen seuraaminen oli tässä työssä kiehtovinta. Muuten alkoi jo välillä puuduttaa.

Tässä kuvassa on uusi villapaitani. Tykästyin malliin lehdessä Interweave Knits, Spring 2008. Päätin neuloa takakappaleen ja hihat paksuneulakoneella, mutta lopulta neuloin hihat käsin kuten etukappaleenkin, koska neuletiheydet eivät täysin täsmänneet. Lanka on Novitan Anni-sekoitelanka, helppo ja sukkela neuloa. Puikot 4 mm. Ja taas tietty kopeloin ohjetta paremmin omani näköiseksi, eli pienensin pääntietä ja neuloin pääntiekaitaleen erillisenä ja ompelin paikalleen kuten aiemmin tässä kuussa valmistuneessa pääkallopaidassakin. Olen neulonut aivan liian monta liian tiukkaa pääntiejoustinta poimimalla silmukat pääntiestä ja päättelemällä - luomisreuna on paaaaljon joustavampi. Paita on ollut jo käytössä ja pakkassäille sopivaksi havaittu.

Ja kävihän se äkkiä. Vaan kun myssystä tulikin sinänsä kauniin mallin mukaan neulottuna ihan liian iso. Mies jo ehdotteli, että antaisin myssyn jollekin toiselle. No eipäs! kun omaan takkiin se on soinnuteltu. Ei kun purkamaan ja miettimään, miten saan oman pääni kokoisen lämmittimen. Ennen hehtaarimyssyn purkua älysin sentään arvioida, minkä verran silmukkamäärää olisi syytä vähentää.

Selailin muita ohjeita mutta en löytänyt mieleistäni. Siispä käyttöön oma suunnittelu. Päälaelta aloitetuista pipoista on tullut ihan kohtuullisia, ainakin mieheni päähän. Tällä kertaa halusin kuitenkin hieman toista mallia. Mutta rohkea rokan syö; aloitin huipulta jälleen kerran. Halusin palmikoita, joten lisäilin silmukat niiden väleissä, kunnes silmukkamäärä oli sopiva. Jatkoin sitten suoraan välillä myssyn korkeutta sovitellen. Alareunassa ei ole mitään erityistä reunaneuletta vaan silmukat on päätelty oikeaa ja nurjaa neuloen.

Olenpa kohtuutyytyväinen. Totuttelua taas vaatii erimuotoisen myssyn käyttäminen, kun on lähinnä baskerilinjaan sopeutunut. Vaan vaihtelu virkistää, ja tulipahan todistettua, että päälaelta alkaen saa vaikka minkämuotoisia päähineitä.

Sotilaskotiliitolla on meneillään 90-vuotisen toimintansa kunniaksi Operaatio Villasukka. En kuulu mitenkään ko. liittoon, mutta edellisessä postauksessa esiintyvä poikani on toki käyttänyt sotkun palveluja varusmiesaikanaan. Äitinä suren jonkun toisen nuorukaisen metsäkeikalla palelevia varpaita... ja ei kun puikot töihin. Lankaahan tietty varastoista löytyi, 7 veljeksen moniraitaa ja vielä pyydettynä maastopukuun sopivan värisenä. Päädyin sukkakokoon 43, eli 13 s/3,5 mm puikko.

Entäs sitten se uuden neulomustekniikan opettelu? Olen aikaisemminkin harjoitellut kahta sukkaa yhdellä pyöröpuikolla varpaista alkaen ja tuskastunut sillä kertaa ohueen lankaan ja ikuisuuden kestävään neulomiseen. Nyt otin haasteen uudestaan. Kärki sujui hyvin ja samoin terän suora osa, vaan kuinka saada hyvä kantapää? Tiimalasimallista en ole koskaan pitänyt, koska mielestäni se turhaan venyttää sukkaa jalkapöydän päältä. Netissä oli jokunen muukin kärjestä aloitetun sukan kantapääohje, vaan en mieltynyt niihin. Joten kehittelin oman ratkaisun, kun kääntelin mielessäni perinteisen kantapäämallin ylösalaisin. Sukkaan tulikin rutkasti tilaa korkeallekin jalkapöydälle! Eli kehitettävää tässä kantapääratkaisussa vielä on...

Varret ovat tiukkaa 2*2 joustinta, jotta sukat pysyvät hyvin jalassa. Joustimen päättelyä jouduin taas pähkimään, jotta se olisi tarpeeksi joustava vaan ei löpsöttävä. Ohje löytyi kirjasta Knitting Tips & Trade Secrets. Jokainen silmukka ei varmaan tullut ihan oikein päätellyksi mutta se tuskin nuorta sotilasta haittaa.

Langat piti käydä ostamassa, kun varastossa ei ollut tarpeeksi paljon mustaa eikä valkoistakaan. Toive oli, että paita olisi lämmin, joten päädyin Gjestalin Janne-lankaan ja 4 mm:n puikkoihin, vaikka ohje olikin ohuemmalle langalle. Niinpä silmukat piti laskea ja kuviot sompailla itse, mutta paita oli toki nopeampi neuloa.

Aloitin neulomisen hihoista kuten ohjeessa ja muuallakin on neuvottu. Hyvä konsti! Erillistä mallitilkkua ei tarvittu, koska hihansuun silmukkamäärä on aika yksinkertaista päätellä lankavyötteen tiheystiedon avulla eikä mene suuresti pieleen. Ja sitä paitsi, kun haluaa neuloa paidan kokonaan pyöröneuleena, pitäisi mallitilkkukin vääntää suljettuna ja sepäs vasta pölhö homma on. Neuletiheyden voi sitten mitata ylempää hihasta ennen kuin aloittaa miehustakappaletta. Poikani suunnitteli itse hihojen siksak-kuvioinnin, eikä hassumpi kuvio olekaan vaan helposti neulottava.

Neuloin miehustan siis pyöröneuleena, etukappaleen pääntielle asti. En ole koskaan aikaisemmin leikannut kädenteitä neuleeseen (englanniksi steeking) ja kyllä se hirvitti. Vieläkin pelottaa, riittääkö saumanvara vai ratkeaako neule hihan kiinnityssauman vierestä joskus. Paita on kyllä väljä, joten pelko on varmaan turha. Koska miehusta oli tosi painava viime senteillään, päätin neuloa kauluksen erillisenä ja ommella sen paitaan. Asiakas tilasi ensin poolokauluksen, mutta huomasi sen liian kutittavaksi kun sitä sovitettiin, ja niinpä päädyttiin pääntien joustinreunukseen. Senhän sai kätevästi poolokauluksen aloitusreunasta ja on siis ommeltu paikoilleen. Valkoinen raita pääntiellä on asiakkaan itse suunnittelema.

Paidan tilaus tuli lokakuun lopulla ja toivomuksena oli saada paita käyttöön "ennen talvea". No, talvihan alkoi tänä vuonna etuetuajassa eli marraskuussa oli jo kovia pakkasia, joten äitiparka kuvitteli lastaan hytisemässä kylmässä opiskelijakämpässä... Muutama muu neule oli kuitenkin jonossa ennen tätä vaan muuten tämä oli ykkössijalla ja valmistuikin vuodenvaihteen tienoissa kuten oma tavoitteeni oli. Neulominen kävi välillä raskaaksikin, eikä pelkästään paidan painon takia. Mutta nyt kun se on valmis ja tilaajansa päällä, projektia tulee saman tien ikävä ja haluaisin aloittaa heti uuden kirjoneulevillapaidan neulomisen :-)

Edit: asiakas on ilmeisen tyytyväinen paitaansa: Facebookin profiilikuvakseen ilmestyi juuri tämä sama kuva! (naaman kanssa tietty) 

Kati sai nämä lapaset pakkaskelejä helpottamaan. Koko onnistui juuri sopivaksi hänen siroille sormilleen. Lanka on norjalaista vauvalankaa kaksinkertaisena, puikot 3½ mm. Malli on ihan itse kehitelty perinteisistä kuvioista. Pari kohtaa hieman muuttaisin, muuten olen tyytyväinen. Harkitsen ruutupiirrosohjeen rustaamista.