Osallistun mielelläni hyväntekeväisyysneulomuskampanjoihin, ja mielelläni myös harjoittelen ja opettelen uusia neulomusjuttuja. Kaikkein hauskinta on, kun voi yhdistää nämä kaksi mielitekoaan. Näin kävi näissä sukissa.

Sotilaskotiliitolla on meneillään 90-vuotisen toimintansa kunniaksi Operaatio Villasukka. En kuulu mitenkään ko. liittoon, mutta edellisessä postauksessa esiintyvä poikani on toki käyttänyt sotkun palveluja varusmiesaikanaan. Äitinä suren jonkun toisen nuorukaisen metsäkeikalla palelevia varpaita... ja ei kun puikot töihin. Lankaahan tietty varastoista löytyi, 7 veljeksen moniraitaa ja vielä pyydettynä maastopukuun sopivan värisenä. Päädyin sukkakokoon 43, eli 13 s/3,5 mm puikko.

Entäs sitten se uuden neulomustekniikan opettelu? Olen aikaisemminkin harjoitellut kahta sukkaa yhdellä pyöröpuikolla varpaista alkaen ja tuskastunut sillä kertaa ohueen lankaan ja ikuisuuden kestävään neulomiseen. Nyt otin haasteen uudestaan. Kärki sujui hyvin ja samoin terän suora osa, vaan kuinka saada hyvä kantapää? Tiimalasimallista en ole koskaan pitänyt, koska mielestäni se turhaan venyttää sukkaa jalkapöydän päältä. Netissä oli jokunen muukin kärjestä aloitetun sukan kantapääohje, vaan en mieltynyt niihin. Joten kehittelin oman ratkaisun, kun kääntelin mielessäni perinteisen kantapäämallin ylösalaisin. Sukkaan tulikin rutkasti tilaa korkeallekin jalkapöydälle! Eli kehitettävää tässä kantapääratkaisussa vielä on...

Varret ovat tiukkaa 2*2 joustinta, jotta sukat pysyvät hyvin jalassa. Joustimen päättelyä jouduin taas pähkimään, jotta se olisi tarpeeksi joustava vaan ei löpsöttävä. Ohje löytyi kirjasta Knitting Tips & Trade Secrets. Jokainen silmukka ei varmaan tullut ihan oikein päätellyksi mutta se tuskin nuorta sotilasta haittaa.