Sen siitä saa, kun menee ja ostaa uuden värisen takin: pitää saada myös uudenvärinen päähine. Käteen sattui Anttilan halpislaarista takkiin sointuvaa, kirjavaa, paksua, pehmeää lankaa. Ajattelin, että äkkiäkös kasin puikoilla myssyn neulaisee.

Ja kävihän se äkkiä. Vaan kun myssystä tulikin sinänsä kauniin mallin mukaan neulottuna ihan liian iso. Mies jo ehdotteli, että antaisin myssyn jollekin toiselle. No eipäs! kun omaan takkiin se on soinnuteltu. Ei kun purkamaan ja miettimään, miten saan oman pääni kokoisen lämmittimen. Ennen hehtaarimyssyn purkua älysin sentään arvioida, minkä verran silmukkamäärää olisi syytä vähentää.

Selailin muita ohjeita mutta en löytänyt mieleistäni. Siispä käyttöön oma suunnittelu. Päälaelta aloitetuista pipoista on tullut ihan kohtuullisia, ainakin mieheni päähän. Tällä kertaa halusin kuitenkin hieman toista mallia. Mutta rohkea rokan syö; aloitin huipulta jälleen kerran. Halusin palmikoita, joten lisäilin silmukat niiden väleissä, kunnes silmukkamäärä oli sopiva. Jatkoin sitten suoraan välillä myssyn korkeutta sovitellen. Alareunassa ei ole mitään erityistä reunaneuletta vaan silmukat on päätelty oikeaa ja nurjaa neuloen.

Olenpa kohtuutyytyväinen. Totuttelua taas vaatii erimuotoisen myssyn käyttäminen, kun on lähinnä baskerilinjaan sopeutunut. Vaan vaihtelu virkistää, ja tulipahan todistettua, että päälaelta alkaen saa vaikka minkämuotoisia päähineitä.