Olen ihan pöllämystynyt tätänykyä vellovasta sukkaintoilusta. Ennen aikaan riitti, kun tunsi yhden, ehdottomasti enintään kaksi sukkalankalaatua ja yleisperuskantapään. Sukkiin laitettiin väriraitoja tai ei, vain hienostellessa kenties hillittyä kirjoneuletta. Polvimittaisia varsia ällisteltiin ihaillen.

Mutta nytpä ei riitäkään yksi tapa neuloa kantapää. On tiimalasia ja walesilaista ja ties mitä (jo tästä huomaa asiantuntemattomuuteni kun en osaa luetellakaan enempää) ja eri kantapäiden istuvuutta vertaillaan. Lankoja näyttää olevan kymmenittäin. Yksiväristä ei taida neuloa enää kukaan. Raidat ovat ihan out, paitsi tehtaan valmiiksi raidalliseksi värjäämästä langasta. Sekin on oikeastaan liian tavista, mieluummin otetaan pilkullisen-raidallisen-kirjavaa lankaa. Erityisen paneutuvat sukanneulojat värjäävätkin lankansa itse. Eikä enää neulota mitään perusjoustimia ja sileitä neuleita vaan Pitsineuleita, ja MinkäLaisia pitsineuleita. Kiertyviä ja kaartuvia ja hyvä ettei itsensä kanssa ristiin meneviä.

Ja vielä tämäkin, että sukka aloitetaankin varpaista. Lanka loppuu siten kesken varressa, jos loppuu (useimmiten tietenkään ei) (tai sitten jatkuu ja jatkuu ja vartta pukkaa ja pukkaa). Muuta etua en - vielä - ole keksinyt varpaista aloittamiselle. Tämäkin kertoo sen, etten ole ollenkaan riittävän paneutunut sukanneulomisen monipuolisuuteen.

Näistä upeista käsityötaidon näytteistä en oikein voi enää käyttää nimitystä villasukat. Minusta villasukat ovat ne kumisaappaassa kylmäneristeenä käytettävät, paksut, uutena kankeat mutta jalkaan kummasti muotoutuvat, ilman kummempia kuviointeja neulotut käyttökapineet, jotka kuluvat puhki kantapäästä ja päkiän alta ja parsitaan vähän erivärisellä langalla, kun sitä samaa ei löydy enää mistään. Uusia villasukkia neulottiin tarpeen mukaan eli kun lapsen jalka oli kasvanut ulos entisistä tai vanhat oli jo parsittu koviksi koppuroiksi.

Nykyään vaikuttaa siltä, että jokaisen neulojan ja hänen läheistensä sukkalaatikosta löytyy paritolkulla kauniita, ohuita ja vielä ohuempia, uskomattoman taidokkaasti neulottuja sukkia, joiden tekemisen tavoitteena ei olekaan pelkästään proosallinen jalkojen lämpimänä pitäminen vaan aina vain enemmän mielen virkistys ja käsityötaidon esilletuominen. Sukkia käytetään ja näytetään eikä vain haudota saappaissa. Hurraa, näin se pitää ollakin!