Sukkien jälkeen halusin virkata jotain suurempaa. Tämä hartiahuivi näytti hyvältä, ohjeen työkuvat näyttivät selkeiltä, joten mars hommiin. Valitsin kaapissa loikoilevien lankojen joukosta sammaleenvihreää mohairlankaa, jonka olin ostanut sata vuotta sitten varmaankin pusero mielessä.
Huivia oli tosi hauska virkata. Siinä on sopivasti mielenkiintoa ja kuitenkaan ei liikaa, niin että kun alkuun pääsee ja jujusta kiinni, mitään ohjetta ei tarvitse tuijottaa koko ajan. Työ valmistui joskus marraskuussa mutta kauan en saanut siitä itse nauttia. Äitini tuli meille jouluksi ja jonain iltana kietaisin tämän hartiahuivin hänen ympärilleen, eikä hän halunnutkaan enää siitä luopua. Huivi siis matkusti äidin mukana Imatralle. Yritin kuvata sitä ennen äidin lähtöä, mutta tummassa langassa malli ei näy sitten yhtään, joten tästä nimenomaisesta huivista ei ole kuvaa.
Koska huivi oli niin hauska virkata ja valmiina ihanan lämmin, aloitin eilen illalla saman ohjeen mukaan itselleni uuden. Lanka on satakymmenen vuotta vanhaa Ilves MiniVenlaa. Väri ei ole mikään sykähdyttävä, mutta yritän nyt kaikin voimin saada vanhat lankavuoret käytettyä ja vältettyä uusien ostamista (mikä onnistuu vain Valtavalla TahdonVoimalla).
Tämän verran sain siis aikaan elokuvaa katsoessa eilisiltana. Jatkoa seuraa.
Huivia oli tosi hauska virkata. Siinä on sopivasti mielenkiintoa ja kuitenkaan ei liikaa, niin että kun alkuun pääsee ja jujusta kiinni, mitään ohjetta ei tarvitse tuijottaa koko ajan. Työ valmistui joskus marraskuussa mutta kauan en saanut siitä itse nauttia. Äitini tuli meille jouluksi ja jonain iltana kietaisin tämän hartiahuivin hänen ympärilleen, eikä hän halunnutkaan enää siitä luopua. Huivi siis matkusti äidin mukana Imatralle. Yritin kuvata sitä ennen äidin lähtöä, mutta tummassa langassa malli ei näy sitten yhtään, joten tästä nimenomaisesta huivista ei ole kuvaa.
Koska huivi oli niin hauska virkata ja valmiina ihanan lämmin, aloitin eilen illalla saman ohjeen mukaan itselleni uuden. Lanka on satakymmenen vuotta vanhaa Ilves MiniVenlaa. Väri ei ole mikään sykähdyttävä, mutta yritän nyt kaikin voimin saada vanhat lankavuoret käytettyä ja vältettyä uusien ostamista (mikä onnistuu vain Valtavalla TahdonVoimalla).
Tämän verran sain siis aikaan elokuvaa katsoessa eilisiltana. Jatkoa seuraa.
Kommentit